25.1.2008

Kuukausikirjoitus: ”Kaiken annan Jeesukselle, kaiken Hälle luovutan…itsein kokonaan."

Muutamia viikkoja sitten luin Ristin Voitosta pienen artikkelin, joka oli otsikoitu seuraavasti: ”Afrikassa kristillisyys on kokonaisvaltaista”. Artikkelissa on Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteerin Samuel Kobinin toteamus, että ”Afrikkalaisille kristityille kristillinen usko on heidän koko elämänsä eikä vain osa-aikainen harrastus.” Kirjoituksessa kerrotaan myös, että nykyisin hyvin monet afrikkalaiset omaksuvat evankeliumin sanoman, koska se antaa heille tulevaisuuden ja toivon, mitä taas heidän poliittiset johtajansa eivät pysty takaamaan. Kobinin mukaan tässä on syy kristinuskon nopeaan leviämiseen Afrikassa.

En voi olla pysähtymättä tämän artikkelin äärellä… Mieleeni tunkee väkisinkin sellainen pelottava ajatus, että onko meidän länsimaisten kristittyjen kristillisyys enemmän tai vähemmän harrastelua.
Olemmeko me taipuvaisia lokeroimaan elämämme niin, että uskovaisuus tai uskonnon harjoittaminen, kristillisyys, hengellinen elämä - tai millä nimellä sitä itse kukin haluaa nimittää - on vain yksi osa-alue meidän monimutkaisessa elämässämme. Olemmeko lokeroineet työasiat omaan osastoonsa. Koti ja perhe ovat omassaan. Vapaa-aika ja harrastukset – kristillisyys ehkä siellä alaotsakkeena – omassa lokerossaan.

Afrikkalaisista kristityistä sanotaan, että uskonto läpäisee koko heidän elämänsä.

Kyllä meillä on taipumusta pitää asioita erillään toisistaan. Uskonnostakin sanotaan, että se on jokaisen oma asia, joka ei saa vaikuttaa häiritsevästi muuhun elämään…
Tosiasiassa ihminen ei pysty lokeroimaan omaa elämäänsä niin, etteivät eri osa-alueet tavalla tai toisella vaikuta toisiinsa. Kaikkihan me tiedämme, että jos on tullut harmeja työpaikalla, niin puoliso ja lapset tulevat siitä kotona jollakin tavalla kärsimään. Tai jos taitat nilkkasi urheiluharrastuksen parissa, et todennäköisesti pysty täysipainoiseen panokseen työpaikallasi. Esimerkkejä voidaan esittää vaikka kuinka paljon.

Lukiessamme Raamattua voimme huomata, että Jumala ei missään kohdin anna meille lupaa jättää osaa elämästämme Hänen ulottumattomiinsa. Herra on Pyhä. Hän kehottaa meitäkin olemaan Pyhät. Pyhä tarkoittaa Herralle erotettua, kokonaista, virheetöntä, puhdasta. Vanhan Testamentin aikaan Herralle tuotavan uhrin oli oltava virheetön ja täydellinen – ei vain osa uhrattavasta eläimestä. Uudessa Testamentissakin meitä kehotetaan antamaan itsemme ja koko elämämme Jumalalle elävinä uhreina. Ja muistathan, että Jeesus on jo hoitanut tuon osuuden ”virheetön ja puhdas”!

Ei ole olemassa elämänaluetta, johon Herra ei sinun elämässäsi haluaisi vaikuttaa. Hän haluaa, että meistä jokainen tuo Hänen eteensä kaikki asiansa. Älä kätkeydy Häneltä, joka yksin voi sinua auttaa. Älä piilota Häneltä asioitasi, joihin Hänellä on ratkaisu valmiina – ei ehkä sinun mielesi mukainen ratkaisu, mutta sellainen, joka on sinulle parhaaksi. Anna Hänelle koko elämäsi, kaikki ne erilliset osa-alueet, joista olet luullut, etteivät ne kuulu Jumalalle tai ettei Hän ole niistä kiinnostunut. Ne kuuluvat Hänelle ja Hän on niistä kiinnostunut. Uskon näet, että näin tekemällä moni asia alkaa asettua oikeisiin uomiinsa ja mittasuhteisiinsa ”kuin itsestään”.

Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin tämä kaikki teille lisätään. (A.Saarisalon käännös Matt.6:33)

Jeesus vastasi: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky." (Matt.22:37,38)

Birgitta Sihvo

20.1.2008

Vanhurskauden nälkä

"Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan." (Matt.5:6)
Jeesus lupaa tekstissä, että vanhurskauden nälkämme ja janomme tyydytetään.

Nälkä ravinnon puutteena on ongelma kaikkialla maailmassa. Se on syy miljooniin lasten kuolemiin vuosittain. Usein syy ei kuitenkaan ole yksin ruoan puute vaan syyt ovat moninaiset. Alan ihmiset käyttävät nimitystä "wicked circle". Sillä kuvataan noidankehää, jossa nälkä heikentää elimistön vastustuskykyä, josta syystä tulee sairauksia, jotka puolestaan voivat heikentää ravinnon hyväksikäyttöä ja sairaus ehkä vaikeuttaa syömistäkin. Siksi elimistön vastustuskyky heikkenee edelleen ja sairaudet tulevat voimakkaammiksi. Voi tulla ripulia, joka edelleen heikentää ravitsemustilaa. Kierre pahenee ja johtaa lopulta kuolemaan.

Kierteen voi katkaista monesta kohtaa. Ravitsemushoito auttaa ehkäisynä ja myös sairauden aikana. Sairauksia voi hoitaa monella tapaa. Tavallinen ORS-liuos suolasta ja sokerista auttaa ripuliin ja on pelastanut lukemattomia ihmishenkiä. Ja kun sairauden aikana kierteeseen puututaan monesta kohtaa, tulokset ovat jo hyviä.

Hengellisestikin voimme joutua noidankehään. Uskonelämämme perustuu tietyille asioille: läheiseen yhteyteen Herraamme rukouksen kautta, Hänen sanansa lukemiseen ja tutkimiseen, uskovien yhteyteen, palvelemiseen, jne. Jos jokin näistä jää pois, sillä on vaikutuksia muihin. Jos emme vaikka etsi Jumalan tahtoa hänen sanansa kautta, uskovien yhteys ja sanan kuulossa käynti ei ehkä enää kiinnosta ja rukouselämäkin alkaa kuihtua. Sitten Sana saattaa tuntua yhä etäisämmältä jne. Kierre on valmis. Jos henkilöllä, joka on noidankehässä, onkin näennäisesti hengellisen elämän tunnusmerkkejä, hedelmää ei kuitenkaan näy. Palveluspaikka jää, eikä uutta löydy. Yhteys seurakunnassakaan ei ehkä ole rakentavaa vaan pahimmassa tapauksessa hajottavaa.
Mutta kierteen voi katkaista. Rukous voi olla hyvä aloituskohta. Tai Sanan ravinto. Jos katkaisee monesta kohtaa, tulos on varmin.

Jos meillä on vanhurskauden nälkä ja jano, meidät tullaan ravitsemaan. Hän antaa meidän vahvistua sanansa kautta ja voimme auttaa muitakin, jotka näkevät nälkää - hengellisesti tai ruumiillisesti.

Risto Kauppinen

2.1.2008

Kuukausikirjoitus: Uusi yritys

Kun Thomas Alva Edison oli kehittänyt hehkulampun, hänen tiimiltään vei täydet 24 tuntia valmistaa siitä ensimmäinen versio. Kun se oli valmis, Edison antoi sen eräälle apupojalle vietäväksi yläkertaan rappusia pitkin. Varovasti askelma kerrallaan hän vei kallisarvoista esinettä hellittämättä katsettaan siitä. Mutta lopulta kävi niin kuin lukija saattoi jo arvata: poikaparka tipautti lampun portaitten yläpäässä. Ja taas tarvittiin 24 tuntia uuden lampun valmistamiseen.
Lopulta väsynyt ja ehdottomasti tauon tarpeessa oleva Edison oli taas valmis antamaan lampun kannettavaksi yläkertaan. Ja hän antoi sen samalle pojalle, joka oli pudottanut ensimmäisen lampun.

Herrallamme on sama suhtautuminen meihin. Kun erehdymme, hairahdumme, lankeamme... Hän antaa meidän yrittää uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen...
Meitä ei panna sivuun Hänen palvelustyöstään, kun haluamme sitä hänen yhteydessään tehdä. Hän haluaa yhä käyttää meitä. Hän unohtaa ja antaa anteeksi. Meillä on mahdollisuus uuteen alkuun, voimme jatkaa.

Seurakunnassa meillä on oltava sama henki. Erehtynyttä suljeta pois. Seurakunta ei ole vain kaikessa onnistuneille. Jos sellainen olisi tavoite, olisivat penkkirivit itse asiassa täysin tyhjiä. Kaikki erehdymme ja teemme virheitä. Kenelläkään ei ole varaa ylenkatsoa muita. Jos joku siihen sortuu, hän on itse jo langennut.

Jos tunnet olevasi epäonnistunut, jos olet "pudottanut lampun", älä masennu. Älä jää sitä hautomaan! Saat uusia lamppuja kannettavaksi. Saat loistaa Kristusvaloa ympärillesi! Anna siis anteeksi itsellesi. Ja kun olet muitakin kohtaan anteeksiantavainen, ehkä silloin loistat kaikkein kirkkaimmin.

Hyvää Uutta Vuotta!

t. Risto Kauppinen