4.2.2008

Kolme Jumalan seuraajaa

Ensimmäinen poika, joka seurasi isäänsä, on Iisak. Hän seurasi
isäänsä Aabrahamia Moorian vuorelle ( 1.Moos. luku 22).
Kaksi kertaa mainitaan: "ja he astuivat molemmat yhdessä" (jakeissa 6 ja 8 ). Tulee tunne, että he olivat lähekkäin ja kuitenkin yksin. Aabrahamin sydän oli surusta raskas ja Iisak tuntuu vaistonneen tunnelman (tietenkin), vaikka ei tiennytkään, mitä tulisi tapahtumaan. Hiljaisuus, erämaa - isä ja poika astuivat yhdessä.

Toinen poika on Jeesus, joka seurasi Isäänsä kaupungin ja kansanjoukkojen keskellä, meteleissä, tönittävänä, kiireessä. Hän ei eristänyt itseään ihmisistä, vaan eli heidän keskellään - ja kuitenkin olivat Hänen sisäiset silmänsä jatkuvasti Taivaalliseen Isään suunnatut. Hän ei kulkenut maailman teitä, vaan omaa tietään, jota Jumala Hänelle viitoitti.
Ja mikään ei eksyttänyt Häntä tältä tieltä.
Siksi voimme me seurata Isäämme, Jumalaamme ja Jeesusta, sielujemme Paimenta.
Kerran taas kun töissäni tehtaassa yritin ajatella Jumalaa, hermostuin meteliin ja häirintään, ja ajatuksissani puuskahdin Jumalalle: "Kuinka kukaan voi seurata Sinua tällaisessa metelissä?!"

Kuva Jeesuksesta seuraamassa Isäänsä oli vastaus kysymykseeni. Hän ei ainoastaan avannut meille pääsyä Taivaan Valtakuntaan, vaan näytti kuinka näkymätöntä Jumalaa seurataan maailman keskellä. Häntä me voimme rakastaa oikeasti ja todellisesti, vaikka emme ole Häntä nähneet! Tässä on siis kolmas lapsi, joka seuraa Isäänsä, näkymätöntä, katoamatonta; jota maailma ei tunne, mutta me tunnemme.

Pauliina