31.5.2008

Kuukausikirjoitus: Mikä murehduttaa minua? Mitä toivon?


Erään suomalaisen bulgarialainen tuttava esitti hänelle pyynnön tuoda vanhalle isälleen huuliharppu ja säilykepurkin avaaja. Kahvilassa hän kuuli, kun suomalaisnuori kertoi saavansa isältään lomaosakkeen lahjaksi kunhan käy koulun loppuun.
Toiveita ja odotuksia on moneen lähtöön. Eräs ulkona asuva mies ilahtuisi, jos saisi juoksevan veden kojulleen. Jotkut lähtevät jokavuotiselle Thaimaan-matkalleen. He toivovat rauhallisia hotelliöitä, jotta uni ei liikoja häiriinny. Joku kantaa murhetta, kun syömishäiriöinen nuori ei näe elämässä mitään suurempaa tavoitetta kuin saada äärimmäisen hoikka vyötärö.
Mitä Jeesukseen uskovan pitäisi surra? Raamattu kertoo, että Lootia murehdutti se elämä, jota hänen oli pakko nähdä ympärillään. Loot oli hurskas mies, jolle Jumalan kunnioitus, pyhyys ja puhtaus olivat tärkeitä ja luovuttamattomia arvoja. Kun niitä loukattiin, hän murehti.
Jos rakastamme Jumalaa, on Hänen tahtonsa meille rakas ja tärkeä. Silloin murehdimme, jos näemme asioiden muuttuvan huonoon suuntaan. Ihminen, joka on rehellinen, murehtii myös sitä, että huomaa itsekin välillä olevansa osa tätä ongelmaa. En osaakaan kaikessa tehdä hyvin, puhtaasti, vanhurskaasti ja oikein. "Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, sitä minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen." Näin murehti omaa tilaansa apostoli Paavali kirjeessään (Room.7:18-19).
Tämä on oikeaa murehtimista ja itsekriittistä pohdintaa. Se ei kuitenkaan saa lamauttaa Jeesuksen seuraajaa, vaan meidän on suunnattava katseemme eteenpäin. Pelkkä muiden tai omien puutteiden ja syntien loppumaton tuijottelu ei ole hedelmällistä. Se murhe, mikä pahuuden ja kurjuuden katsominen meissä aiheut-taa, on jalostettava järkeväksi toiminnaksi. Ajatteleva ja rukoillen kulkeva uskova löytää monia mahdollisuuksia palvella Herraa, seurakuntaa ja lähimmäisiään eri tavoin. Monesti pelkkä ystävällinen ja rohkaiseva sana voi olla arvokas toiselle ihmiselle, saati se, jos me todella kannamme toistemme kuormia, olivat ne sitten henkisiä, taloudellisia tai vaikkapa muuttokuormia.
Suokoon Herramme Jeesus meille avoimet silmät nähdä mahdollisuutemme palvella toisiamme ja sitä yhteisöä, jossa elämme. Seurakunta tai yksilö, joka keskittyy vain huokailemaan nähdessään epämiellyttäviä asioita, kulkee mahdollisuuksiensa ohi.
Ihmisen poika ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Ihan samaan Herramme kutsui meidätkin. Ja jos juuri nyt en olisi siinä kunnossa, että voin palvella, haluan päästä parempaan kuntoon, jotta voisin palvella. Antakoon Herra meille tässä kaikessa viisautta. Suokoon Hän, että voisimme niin kehomme, sielumme kuin henkemmekin puolesta tehdä aina sellaista, joka on viisasta, hyödyllistä ja kaikella tavalla Jumalan mielen mukaista.

Keijo Vuori

19.5.2008

Kokouskuulumisia


Kesä lähestyy, vaikka kirjoittamisajankohtana viileät ilmavirtaukset ovatkin tuoneet mukanaan aika viluisia hetkiä sortsit esiin kaivaneille suomalaisille.
Kesällä Kotíkirkon toiminta hiljenee, mutta ei sentään missään vaiheessa lopu. Sunnuntaikokoukset jatkuvat koko ajan entiseen tapaan. Raamattukerho ja teetupabussi-/rukousilta jatkavat "toistaiseksi -periaatteella". Edellinen perjantai-ilta bussin kanssa ostarilla oli sen verran rohkaiseva, että tiimi jäi empimään suunnitellun kesätauon aloittamisessa. Pyrimme ilmoittamaan jatkoaikeista. Tervetuloa kupposelle ostarireissulla! Café Nafta lopettaa 31.5. Kysy vastuunkantajilta tarkempi paikka!
Aamurukoukset jatkavat kesäkuun loppuun ja alkavat jälleen elokuussa.
Naisten ilta lopettaa ti 20.5. päätöstilaisuuteen Yrjölöillä Herttoniemessä. Lähtö tilaisuuteen on Kotikirkolta klo 17.45.

Muistetaan tulevana kesäaikana itsemme ja muidenkin suhteen myös tällainen paikka Sanasta:
"Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka" (Jes.28:12).
Risto Kauppinen

6.5.2008

Kuukausikirjoitus: Uskollisuus ja hedelmät

Eräs yhdysvaltalainen senaattori oli vierailulla Kalkutassa ns. Kuolevien talossa, jossa sairaista lapsista huolehdittiin heidän viimeisinä päivinään. Hän kävi myös lääkintätiloissa, jossa sadat köyhät jonottivat saadakseen apua vaivoihinsa.
Kun vierailija näki Äiti Teresan palvelevan näitä ihmisiä hoitaen ja raviten niitä, jotka muut olivat jättäneet kuolemaan, hän oli järkyttynyt nähdessään sen kärsimyksen suuruuden, jonka Äiti Teresa ystävineen kohtasivat päivittäin.
”Kuinka voitte kantaa tällaista taakkaa ilman, että muserrutte sen alle?” hän kysyi Äiti Teresalta.
Tämä vastasi: ”Rakas senaattori, minua ei ole kutsuttu olemaan menestyksekäs vaan uskollinen.”

Kaikessa palvelustyössämme ja koko elämässämme meitä kutsutaan ennen kaikkea uskollisuuteen: ”Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi” (1.Kor.4:1,2).
Menestys, tulokset, saavutukset ja siunauksekkaat sadonkorjuun ajat saattavat olla seurauksena uskollisesta työstämme, mutta ne eivät ole pääasia. Tärkeintä on, että kuljemme Jumalan tahdossa – hänen käskyläisinään – ja toteutamme hänen suunnitelmiaan. Jos näkyvät tulokset antavat odottaa tuloaan, meidän ei tule hylätä työtämme, johon Jumala on meidät asettanut - tässä maailmaksi kutsutussa ”kuolevien talossa”.
Voi olla niinkin, että joku toinen saa leikata sitä mitä me kylvämme, mutta silloin saamme yhdessä iloita heidän kanssaan.
Joka tapauksessa hedelmän synnyttäjä on Jumala:
”Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät…” 2.Kor.9:10.
Hän on vastuussa hedelmistä ja sadosta. Meidän ei tule näännyttää itseämme väärien tulosodotuksien tai minkään itse asettamiemme paineiden alle. Meille kuuluu ennen kaikkea kehotus:
Olkaamme uskollisia!

Risto Kauppinen