28.6.2008

Kuukausikirjoitus: On kesä, levon aika

Jeesus asetti seurakunnan julistamaan hyvää sanomaa, rohkaisemaan masentuneita, ruokkimaan nälkäisiä, nuhtelemaan kurittomia, auttamaan ihmisiä lähellä ja kaukana. Seurakunta on siis aina täystyöllistetty.
Voimamme ovat kuitenkin rajalliset ja meidän on muistettava myös levätä. Jeesus sanoi: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". (Mark. 6:31). Apostolit ja Jeesus elivät tilanteessa, jossa heidän ympärillään oli paljon ihmisiä ja paljon täyttämättömiä tarpeita. Heidän piti välillä pysähtyä lepäämään. He eivät voineet koko ajan palvella.
Jumalan tahtoo antaa meille oikean levon ja oikeat tehtävät. Jumalalta saatu tehtävä rakentaa seurakuntaa, mutta myös meitä itseämme. Työ seurakunnassa ei myöskään voi olla pakopaikka, jolla paetaan kotona olevia velvollisuuksia. ”Jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi” opetti apostoli (1.Tim.5).
Apostoli Paavali opetti työntekoa ja itsensä elättämisen ihannetta (2.Tess.3). Se ihanne on Raamatussa edelleenkin, vaikka nyt yhteiskunta antaa kyllä mahdollisuuden siihenkin, että täysin terve ja työkykyinen nuori ihminen voi laillisesti elää vuodesta toiseen erilaisten avustusten varassa. Tässä asiassa uskova ei kuitenkaan voi tehdä pelkkään yleiseen tapaan vedoten, vaan meitä ohjaa Jumalan Sana.
Kodeissa, seurakunnassa ja yhteiskunnassa tulee aina pyrkiä siihen, että rasitus jakautuu tasaisesti. Meillä ei saisi olla tilannetta, jossa yksi perheenjäsen puurtaa ratkeamispisteeseen muiden katsellessa vieressä. Niin ei saa olla seurakunnassakaan, vaan Herra on kutsunut meidät kaikki työhönsä.
Meillä kaikilla ei ole samanlaisia tehtäviä, koska meillä ei ole samanlaisia lahjojakaan. ”Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.” Se, jolle Herra on antanut enemmän lahjoja (tai aikaa tai varoja), on velvoitettu myös antamaan enemmän. Mutta jokainen on saanut jotain.
Kukaan meistä ei ole tarpeeton seurakunnassakaan. Meillä on yhteinen päämäärä, evankeliumin julistaminen lähellä ja kaukana sekä uskovien yhteyden vaaliminen. Se yhdistää koko seurakuntaa. Osa meistä voi keskittyä rukoukseen, jos ikä tai sairaus estää käytännön työt. Kaikki rakennamme kuitenkin samaa Kristuksen ruumista, joka on seurakunta.
Kaikki tekemisemme lähtee kuitenkin siitä levosta käsin, että Jeesus on valmistanut täyden vapauden meille, jotka uskossa turvaamme Häneen. Meidän työmme ei täydennä pelastusta, koska se työ on täytetty Golgatalla. Sen teki Jeesus meidän tähtemme. Siinä on lepomme.
Keijo Vuori