27.9.2008

Kuukausikirjoitus: Lohdutusta ja rohkaisua

Hallitessaan Englantia 1800-luvulla kuningatar Viktoria kuuli kerran eräästä työläisnaisesta, joka oli menettänyt lapsensa. Hän oli itse aiemmin kokenut saman syvän surun ja halusi osoittaa naiselle myötätuntoaan. Hän kutsui naisen luokseen ja vietti hänen kanssaan jonkin aikaa. Kun naisen ystävät kysyivät naiselta, mitä kuningatar oli sanonut, hän vastasi: ”Ei mitään. Hän vain otti minun käteni omiin käsiinsä ja me itkimme hiljaa yhdessä.”

Kreikan kielessä on verbi parakaleoo, jota ei ole helppo kääntää yhdellä sanalla. Se merkitsee suoraan käännettynä ´kutsua vierelle’. Sanakirjan selvitys sen sisällöstä sisältää sanallisenkin elementin: ’kääntyä toisen puoleen rohkaisten, neuvoen ja kehottaen’. Usein se käännetään sanalla ’lohduttaa’. Toisen korinttolaiskirjeen ensimmäisen luvun alussa parakaleoo johdannaisineen toistuu yhdeksän kertaa. Paavalin tekstistä käy ilmi, että hän koki itse olleensa kaiken lohdutuksen Jumalan huolenpidon tarpeessa ja että hän tiesi myös seurakunnan tarvinneen sitä. Hän toivoo kirjeessään ”että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.”

Tätä kirjoitettaessa on kulunut vasta muutama päivä Kauhajoen järkyttävistä tapahtumista. Monessa perheessä ja suvussa elämä on nyt pysähtynyt. Monella on käsittämätön suru. Olemme saaneet lukea siitä mediasta. Samalla saamme lukea pohdintoja siitä, miksi tällaista tapahtuu, mitä on tehty väärin, kuka on vastuussa, pitääkö jonkun erota virastaan ja niin edelleen.

Kristittyinä me voimme ennen kaikkea rukoilla niiden puolesta, keillä nyt on murhe. Voimme toivoa, että he löytävät jonkun, joka kutsuu heidät vierelleen, menee heidän lähelleen ja itkee heidän kanssaan.

Yksi parakaleoo -verbin johdannainen on parakletos, sanakirjan käännöksen mukaan lohduttaja, auttaja, puolustaja. Sitä nimitystä Jeesus käytti Pyhästä Hengestä. Viime kädessä kaikki lohdutus ja apu tulevat Häneltä. Olkoon hän nyt tukena niille, keiden surulle ei ole sanoja.

Risto Kauppinen