29.10.2008

Seurakuntanäky

Eräillä kirkon papiston päivillä oli visioitu millainen kirkko voisi tulevaisuudessa olla. Eräs malli oli rajavartiolaitos. Siihen suhtaudutaan periaatteessa myönteisesti, mutta sen kanssa ei yleensä olla missään tekemisissä. Toinen vaihtoehto oli sairaala. Sinne mennään, kun jotakin on pielessä. Kolmanneksi esitettiin kuntokeskusta. Sen olemassaoloa pidetään tärkeänä omalle jaksamiselle ja siellä käydään useamman kerran viikossa.

Netissä käytiin sitten jälkikokousta asian tiimoilta. Eräs pappi kyseli bloginsa lukijoilta näkemyksiä. Häntä itseään miellytti ajatus, että seurakunta voisi kuntokeskuksen tapaan olla nykyajan ihmisille "latauspaikka, josta haetaan voimaa yhä kiireisempään ja vaativampaan työ- ja perhe-elämään". Hän esitti ihanteena, että seurakunta olisi paikka, jossa voi olla käyttämässä sekä lahjojaan toisten hyväksi että saamassa itselleen uutta voimaa ja uskon vahvistusta.

Kirjoitus sai useita kommentoijia. Joku halusi nähdä seurakunnan sairaalan ja kuntokeskuksen yhdistelmänä. Toinen tahtoi korostaa seurakunnan perheluonnetta. Pappien ja maallikoiden suhteet nousivat omaksi teemakseen, haluttiin työtoveruussuhdetta.
En malttanut itsekään olla kommentoimatta. En halunnut täysin tyrmätä rajavartiolaitos-ajatustakaan, kunhan raja vain määritellään oikein. Kuntokeskusvertauksen huonona puolena näin, että se synnyttää ajatusyhtymää länsimaiselle yhteiskunnalle niin tyypillisen itsekeskeisyyden suuntaan. Eli: MINÄ treenaan siellä ITSENI hyvään kuntoon. Siitähän ei sinänsä seurakunnassa ole kyse, vaikka totta sekin on, että me voimme ja meidän tulee vahvistua yhteisestä uskostamme seurakunnan keskuudessa.

Nostin myös esiin Jeesuksen sanat: "Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi".
Seurakuntaelämähän ei ole vain meidän uskovien keskinäistä yhteyttä vaan ennen kaikkea meidän yhteyttämme Jumalaan. Kotikirkon sunnuntaikokouksissa on viime aikoina ilman mitään erillistä sopimista noussut eräs uusi ilmiö. Muutama juontaja on perinteisen alkurukouksen sijaan johtanut seurakuntaa rukoilemaan. Kukin on tehnyt sen omalla tavallaan. On rukoiltu vapaasti tai annettujen aiheiden puolesta. On ollut esirukousta mm. niiden puolesta, jotka kärsivät uskonsa tähden tänä päivänä ympäri maailmaa. Näissä hetkissä on hienosti toteutunut Jeesuksen sana rukoushuoneesta.

Kyseinen pappi herätteli lukijat antoisaan blogikeskusteluunsa kysymällä: "Millaisen kirkon sinä haluat?"
Kysymyksen olisi mielestäni voinut asetella toisinkin. Toki voimme miettiä, mitä me haluamme. Meillä on varmasti kaikilla hienoja Raamatun mukaisia ihanteita seurakunnasta. Kuitenkin enemmän on kyse siitä, mitä Kristus, seurakunnan pää, haluaa. Hänellä on paras visio meidän suhteemme.
Ja se miten hyvin me voimme sitä visiota olla toteuttamassa, riippuu varmasti siitä kuinka me rukoilemme.

Ehkä meidän tulisi kysyä Häneltä: Millaisen Kotikirkon Sinä haluat?

Risto Kauppinen

25.10.2008

Kuukausikirjoitus: Jeesus ja Juudas

Tänään ajattelin Juudasta ja sitä miten Jeesus kohteli häntä.
Juudas oli Jeesuksen komppanian rahakukkaron hoitaja vaikka Jeesus tiesi hänet varkaaksi.
Mahtoiko Juudas ylpeillä asemallaan, ajatella että Jeesus luotti vain häneen niin paljon?
Oliko Jeesus niin välinpitämätön maallisten asioiden suhteen?
Vai antoikohan Jeesus mahdollisuuden tulla luottamuksen arvoiseksi juuri sille, kenelle se oli vaikeaa?
Sen me tiedämme, että Jeesus osoitti heille kaikille, myös Juudakselle, rakkautta loppuun asti.
Ei yhtään nuhteen sanaa!
Vain surulliset sanat: "suudelmallako sinä minut petät" kun Juudas oli jo sinetöinyt kohtalonsa.
Jeesus ei hylännyt Juudasta. Jos hän olisi hylännyt hänet kesken matkan, olisimme voineet ajatella, että Juudas teki epätoivoiset tekonsa, koska hylätyt ihmiset käyttäytyvät niin. Mutta Jeesus ei jättänyt häntä.
Ajatteletko sinä että olet saanut asemasi, koska olet hiukan muiden yläpuolella, kuin seetri joka huojuu korkeammalla kuin muut puut?
(Mutta Jeesus ei tee opetuslapsistaan seetrejä vaan matalakasvuisia viinipuita.)
Muista Juudasta!
Entä ajatteletko sinä, katsellessasi jotakuta toista tekemässä tehtäväänsä, että hän ei kyllä tuohon tehtävään sovi?
Ehkäpä Jeesus tietää sen, mutta haluaa silti antaa mahdollisuuden juuri hänelle!
Ja Jeesus ei salli opetuslasten hyökkäilevän ja kadehtivan toisiaan!
Jos luulet tietäväsi Häntä paremmin, käännät Jumalan itseäsi vastaan!
Paavali puhui tästä asiasta terävästi muistuttaessaan seurakuntaa siitä, kuka se oli, joka on kuollut heidän puolestaan.
Vain Jeesus Kristus on ristiinnaulittu meidän puolestamme.
Muut ovat palvelijoita kykynsä mukaan.
Eräässä kirjassa esitettiin ajatus, että me helposti näemme ihmiset tai tilanteet esteinä, ja sitten ajattelemme, että jotenkin Jumala toimii näistä huolimatta, kun oikeasti Hän toimii juuri näiden keskeneräisten ja ristiriitaistenkin tilanteiden - ja ihmisten - kautta!
Jumala iloitsee armollisuudestaan!!!
Ja Hänen läsnäolonsa ja voimansa on suurempi kuin uskallamme uskoa.
Yritetään pysyä asioiden keskiössä, eikä liu'uta kehällisiin asioihin, ne tappavat uskon!
Yritetään pitää katse ja sydän Jeesuksessa! Ja yritetään suuria, tai edes jotakin, Hänelle!
Yritetään etsiä mahdollisuuksia eikä tuijoteta silmiämme kipeiksi esteitä!

Pauliina Asikainen

16.10.2008

Syksyn näkymiä

Kuluvaa syksyä on leimannut talouselämän myllerrys. Pelko lienee hyvä sana kuvaamaan tunteita, jotka heiluttelevat markkinoita. Ei ole pelkkä fraasi, jos toteaa, että me uskovat voimme rauhoittaa sydämemme, vaikka maailmassa kuohuu. Turvamme on ikiaikojen Jumalassa.

Kotikirkon syksy etenee kaiken keskellä normaaliin tapaan. Kokousohjelmaa tutkiva saattaa huomata vierailijoiden joukossa kaksi Saalemin evankelistaa: Keijo Vatanen su 26.10 ja Ritu Ylipahkala su 30.11. Kummankin vierailulla on harkittu tarkoitus. Työryhmässä on keskusteltu evankelioinnista ja siitä kuinka voisimme lisätä intoamme siihen. Katutyö on edennyt perjantaisin teetupabussissa (tai Katukappelissa kuten sitä kutsutaan). Paljon muutakin voisimme tehdä. Erilaisia ajatuksia nousee usein esille, mutta tekijöitä tarvitaan. Rukoillaan asian puolesta ja myös Ritun ja Keijon puolesta, että heillä olisi Herralta tullut innoittava Sana silloinkin, kun he ovat meitä rakentamassa.

Kokousohjelmasta saatat huomata myös Musiikkijuhlan marraskuun lopulla. Saalemin torvisoittokunta vierailee jälleen. Puheen pitää Mauri Venemies. Yhteydet emoseurakuntaamme ovat olleet hyvät ja jatkossakin saamme sieltä tukea muutenkin kuin musiikki- tai puhujavieraiden muodossa, vaikka - kuten tiedämme - toimimmekin itsenäisesti taloudellisesti ja hallinnollisesti.

Huomaat, että näiden sivujen kokousohjelma on laajempi ja yleensä pidemmälle ulottuva kuin kokouksista saatava paperiversio. Löydät täältä myös kokouksen juontajan (pääpuhuja mainittu ensin) ja jatkossa pyrimme laittamaan myös musiikkiryhmät näkyville. Tosin jokainen meistä tulee kokoukseen kohtaamaan Herraamme, mutta voihan olla hauska tietää myös mitä muuta on odotettavissa. Ja keitä kaikkia kokouksessa voi kohdata.

Siunattua syksyä! Tavataan Kotikirkolla!

Risto Kauppinen