31.3.2009

Kuukausikirjoitus: Jumalan ilo?

Heprealaiskirjeen 12: ssa luvussa kerrotaan Jeesuksesta, joka "edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä", näin englantilaiset käännökset ja Raamattu kansalle
-käännös.
1. Piet. 3:18 sanoo: "Kärsihän Kristuskin kerran...johdattaakseen teidät Jumalan luo."
Tämä edessä oleva ilo, jonka vuoksi Jeesus mielellään kärsi, oli siis ilo nähdä meidät Isän kodissa!

Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapojasta (Luuk.15) näemme kuitenkin yksinäisen Isän, jonka toinen poika on häipynyt omaisuus mukanaan, ja toinen tekee Isälle hommia, mutta ei selvästikään vietä aikaa Isän kanssa rakkaudesta Häneen. Kun Isä ehkä iltaisin viipyilee portin luona ja katselee tielle, Hän on yksin. Kuinka erilainen tilanne olisikaan ollut, jos silloin vanhempi poika olisi ollut Hänen kanssaan, olisi kuunnellut Isää ja oppinut Isänsä sydämen ajatuksia.
Kuinka läheisiä heistä olisi tullut!!!
Mutta hän vain teki hommia ja vietti aikaa ystäviensä kanssa, ts. toisten uskovaisten.
Ja kun nuorempi veli tuli kotiin, vanhempi veli oli vihainen. Hän ei kyennyt ollenkaan jakamaan Isänsä iloa, koska ei ollut jakanut
Isänsä ikävääkään.
Ja hän olisi vain halunnut nyhtää siunauksia Isältään.
Kuvaako tämä meitä? Haluammeko me olla tehokkaita, mutta emme
uskollisia? Ja jos joku tulisi Jumalan luo, lähettäisimmekö hänetkin tehokkuuskurssille, ennen kuin hän on edes kunnolla sisimmässään kohdannut elävää ja todellista Jumalaa?
Tämänkö vuoksi Jeesus kuoli? Onko tämä sitä iloa, minkä vuoksi Hän oli halukas kärsimään?
Jumala parka.
Kukaan ei oikein tunnu olevan tyytyväinen vain Häneen itseensä.
Mutta päätä sinä, Jeesuksen esimerkkiä seuraten, rakastaa Jumalaa Hänen itsensä tähden ja olla uskollinen lapsi, joka halullaan olla lähellä tuottaa suunnatonta iloa Isälleen!

Pauliina Asikainen

12.3.2009

Kevään korvilla Kotikirkossa

Apostoli Paavali kirjoitti Korintton seurakunnalle:
"Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa..." (1.Kor.14:26).

Miten hyvin tämä toteutuu aikamme seurakunnissa ja erityisesti Hakunilan Kotikirkossa?
Mielipiteitä voi olla monia, mutta aivan varmasti parantamisen varaa löytyy.

Työryhmässämme tuli viimeksi esille, että jotkut olivat toivoneet enemmän tietoa aluetyöpisteemme tilanteesta ja siitä mitä me työryhmässä teemme ja keskustelemme. Saimme kuulla joidenkin miettineen senkin suuntaisia, että missähän he voisivat palvella ja kenen puoleen sen suhteen tulisi kääntyä.
Keskustelustamme tuli vilkas ja sovimme, että pidämme kevään kuluessa seurakunnankokouksen näiden asioiden tiimoilta. Edellisestä onkin vierähtänyt aikaa. Toivomme hedelmällistä ajatusten vaihtoa seurakuntalaisten kanssa.

Olimme iloisia, että on ollut halukkuutta palvella - enemmän kuin ilmeisesti olemme arvanneetkaan. Kiitosaihe on, että kertapyynnöllä saimme lauantai-iltaiseen leivän hakuun halukkaita palvelijoita.
Yhteinen rukouksemme ja toiveemme on luonnollisesti, että itse kukin saisi löytää oman paikkansa. Jos jollekulle ei löydy paikkaa olemassa olevista tehtävistä, ehkäpä saamme taas kokea jonkin uuden syntymisen? Meillä on tiloja vapaina vaikkapa miesten piirille, senioripiirille tai mille tahansa vastaavalle, jonka Jumala saattaa jonkun seurakuntalaisen sydämelle laskea. Ole rohkea kertomaan ajatuksistasi kenelle tahansa työryhmäläisistä. Jos ajatuksesi ei heti saattaisikaan toteutua, se voi jäädä itämään ja aikanaan tulla ajankohtaiseksi.

Mutta nykyisissäkin palvelumuodoissa on tehtävää. Keittiöpalvelussa sunnuntaisin ja Café Naftassa apu on tervetullutta. Pyhäkoulussa varmasti saa kantaa vastuuta. Jos haluaa vaikka siivota, niin siihen löytyy mahdollisuus. Erinäisissä vastuutehtävissä tapahtuu säännöllisesti "vahdinvaihtoa" ja yllättäenkin saattaa aueta paikka, jossa tarvitaan tekijää. Kerro halustasi olla mukana työssä, niin voimme tilanteen tullen kääntyä puoleesi.

"...jokaisella on jotakin annettavaa..."
Ehkä se voi joskus tarkoittaa yhden ihmisen kenties huomaamatontakin auttamista ja toiste ehkä koko seurakunnan näkyvää palvelemista?
Kummin vain: johtakoon Herra meitä, että se sana saisi toteutua keskellämme!

Työryhmän puolesta:
Risto Kauppinen