9.5.2009

Kuukausikirjoitus: Herramme opissa

Ilkikurisesti on todettu, että erehdyksiin sisältyy aina eräs ilahduttava
tekijä: joku on jättänyt puhumisen ainakin niin pitkäksi aikaa, että on ehtinyt tehdä jotain.

Jumala on ainut, joka ei ole koskaan tehnyt ainoatakaan erehdystä.
Me sen sijaan teemme virheitä ja erehdyksiä. Ja joskus ne saattavat
tuntua meistä noloilta ja nöyryyttäviltä. Joissain tapauksissa saattaa jopa tuntua siltä, että menetämme kasvomme. Tosin monille meistä yrittäminen ja erehtyminen ovat olleet niin usein toistuvia, ettei se enää tunnu juuri miltään. Tunnekokemus latistuu toistuessaan, niin kuin tavataan sanoa.

Aina emme onnistu pyrkimyksissämme ja hankkeissamme.
Miksi meille tulee epäonnistumisia?
Ehkä emme ole kulkeneet rukoillen? Ehkä emme ole kuunnelleet Jumalan puhetta? Ehkä emme ole tutkineet Sanaa? Ehkä olemme vain antaneet oman intomme tai omien päähänpinttymiemme johdattaa itseämme.
Jospa motiivimme ovatkin olleet enemmän tai vähemmän itsekkäitä?
Toisaalta ehkä Jumala joskus vain haluaa koetella meitä? Ehkä hän on nähnyt meidät arvollisiksi tulemaan koetelluiksi ja sitä olisi pidettävä ilona?
Ehkä Hän haluaa opettaa meille jotain? Kenties epäonnistumista on tapahtunut vain meidän silmissämme? Kristus on ehkä sittenkin tullut kirkastetuksi ja Jumalan valtakunta on mennyt eteenpäin, vaikkemme olekaan sitä nähneet kapealla näkökyvyllämme, joka usein suuntautuu vain itseemme.

Joka tapauksessa vastoinkäymisten kohdatessa huonoin vaihtoehto on jättää kokonaan yrittämättä jatkossa. Sillä tavalla ei synny hedelmää.
Meitä on kutsuttu menemään eteenpäin.

Kotikirkossa katsomme kesän lähestyessä jo tulevaa talvikautta kohti. Menneet päivät ovat olleet Herran siunaamat, mutta jos olemmekin kokeneet epäonnistumisia ja tunnemme tehneemme virheitä, niin meidän on silti edelleen rohkeasti tartuttava toimeen kaikessa, mihin Herra johtaa. Yhdessä työtä tehden ja palvellen parhaiten kasvamme Herramme tuntemisessa.

Siunattua kevättä!
Risto Kauppinen