1.2.2021

Näkymä: Helmikuun kuukausikirjoitus

Lapsena  tykkäsin  kovasti  kiipeillä  katoilla.  Kerran  tein  sen  syksyllä  ja  katsellessani  näkymää, joka  edessäni  oli,  näin perunapellon.  Se  oli  kynnetty  ja  oli  väriltään ruskean musta.  Siinä oli kuitenkin  yksi  kohta,  joka  oli  punertava.  Sitä  ihmetellessäni  muistin, että  isoisälläni  oli  siinä kohtaa sauna,  jossa  minäkin  olin kylpenyt. Isoisä  oli ostanut  läheiseltä  punatiilitehtaalta  tiiliä ja  muurannut  niistä  pohjan.  Sen päälle hän sitten rakensi hirsistä  saunan.  

Se  sauna  kesti  aikansa   ja  sitten  lahosi  ja  lopulta  hirret  sahattiin  polttopuiksi.  Pohja hakattiin  lekalla  kappaleiksi  jotka sitten  ajettiin  metsään.  Paikalle  jäi  kuitenkin  paljon  punatiilipölyä,  joka  monista kynnöistä  huolimatta  näkyi  maaperässä punertavana.  Punertavaa  kohtaa  ei  voinut  kuitenkaan nähdä kuin vain katolta. 

Kun  myöhemmin  olin  tullut  uskoon, niin  Pyhä  Henki  muistutti  tuosta  näkymästä  ja  sanoi: Samalla  tavalla  ihminen  katsoo  toista  ihmettelee,  miksi  tuo  toinen  käyttäytyy  oudosti  tai  hänen mielipiteensä  ovat  outoja  tai  suorastaan  elämä  on  outoa.  Jumala,  joka  katsoo  ihmistä  ylhäältä päin, näkee  ihmisen  koko  historian  ja  ymmärtää  ja  armahtaa  ihmisen.  Siksi  ihminen  voi  mennä murheineen  ja  kohtaloineen  Jumalan  ja  Hänen  sanansa  luo.  Vaikka  meillä  olisi takana  kolari, sairaus,  pahoinpitely,  avioero  tai  vaikkapa  murha,  niin  voimme  aina  mennä  Jumalan  luo  ja meidät  otetaan  vastaan.


Juhani Nevalainen